Jooginen polkuni risteää

Jooginen polkuni Villa Mandalan joogaopettajakoulutuksesta risteää tässä kohtaa eri suuntaan

suuntaan, jonka pidän vielä avoimena, hengittävänä ja kuulostelevana. Joogi joutuu nyt tunnustamaan koulutuksen olevan fyysisesti liian haastava tässä voimavaratilanteessa. Sain iloa itseni haastamisesta, mutta olen kokenut elämässäni useamman ylikunnon vuoksi tärkeän läksyn kuunnella kehoa ja hellittää ajoissa. Haastaisin itseäni niin mielelläni lisää ja lisää, mutta kehoni muistuttaa minua periksiantamisen osaamisen tärkeydestä. Olin se, joka puskee läpi harmaan kiven, ja kannattalee siinä samassa muita ja vetää perässä kiven läpi. Nyt olen se, joka ehdottaa, että kiven voi myös ylittää tai kiertää, ja ylipäätään näkee muitakin vaihtoehtoja – myös itselleen.

Kouluttaudun ensisijaisesti itseäni, omia kiinnostuksenkohteitani ja elämääni varten, en ilosi yrittämistä ajatellen, mutta asiakasnäkökulma tulee kyllä toisena hyvänä motivaatiotekijänä. Olen joogakouluttaja Mia Jokinivalle äärimmäisen kiitollinen maailmankatsomukseni avartamisesta, sekä erinomaisista lähtökohdista sulatella ja syventää tietämystäni joogan historiasta ja filosofiasta ajan kanssa. Ihastuin joogakouluttaja Hanna Mannisen avoimeen, rempseään ja asiantuntevaan tyyliin olla vuorovaikutuksessa, ja sain häneltä paljon “koronakadoksissa” ollutta inspiraatiota ohjaamiseeni. Villa Mandalan isäntä Mikko Harma oli meitä opiskelijoita vastassa, kun auto pysähtyi pihaan ja huomioi meitä koko koulutuksen ajan tekemällä elämästämme mukavampaa. Ihastuin Mikon tapaan olla rennosti läsnäoleva surffijäbä, happy fellow, joka puuhasi askareitaan nurmikon leikkuusta, valokuvaukseen ja kasvisruuan laittoon. Kaikki nämä kuvat ovat Mikon ottamia.

Pidennetyt viikonloput Villa Mandalan koulutuksessa tulivat täydelliseen ajankohtaan kesä-heinä-elokuussa ja pääsin irtautumaan arjestani ja vastuunkantajan roolistani täysillä, nauttimaan hyvistä harjoituksista, mielenkiintoisista luennoista, erinomaisesta ruuasta ja seurasta. Opin paljon, niin paljon, että sulateltavaa riittää vielä pitkäksi ajaksi eteenpäin, ja toivottavasti yhteys muihin opiskelijoihin ja kouluttajiin säilyy tavalla tai toisella. Villa Mandalasta jäi käteen elintapoihin myös kasvisruokapainotteinen ruokavalio, eikä lapset ole edes huomanneet, että makaronilaatikon “jauheliha” on itseasiassa tummaa soijarouhetta. Aiemmin en myöskään juurikaan juonut teetä, mutta se on alkanut maistumaan paremmin. Olen silti ennenkaikkea vahvan ja täytelöisen kahvin ystävä barista kaurajuomalla tietenkin, ja onnekseni Villa Mandalan aamiaisella sai myös hyvää kahvia.

Nöyränä ja kiitollisena mahdollisuudesta kokea kaikki tämä – Ilona Siitonen, ilosi