ILOSI 10 VUOTTA 2023

ILOSI 10 VUOTTA 2023

Tammikuussa 2013 aloitin silloin toiminimi ilosi yrittämisen ja elokuussa 2013 ostin Liisantien liikkeen, jonka nimesimme Pilates-pajaksi.

Valmistuin toiseen tutkintooni fysioterapeutiksi 2012 joulukuussa ja aloitin fysioterapiayrittämisen. Toiminimi ilosi oli jo kolmas yritykseni, eikä minulla ollut epäilystäkään siitä, ettenkö tulisi toimimaan yrittäjänä valmistumiseni jälkeen. Olin tehnyt yrittäjyysopintoja yrittäjän oppisopimuksella aiemmin TAKK:ssa, mutta opinnot jäivät liiketoimintasuunnitelmaa vaille valmiiksi, joten ei sinänsä ole ihme, että yrittäminen oli aiemmin melko kannattamatonta. TAMK:ssa sain tehdä yrittäjyysopintoja omaehtoisesti kahden mentorin avustuksella, ja liiketoimintasuunnitelmani oli sen verran hyvä, että sain TE-toimiston starttirahan ensimmäiselle vuodelle ilosi yrittämistä. Koska olin ensimmäiset kolmekymmentävuotta elänyt opiskelijabudjetilla, niin starttirahakin oli samaa suuruutta jatkoon. Töitä olen tehnyt 14-vuotiaasta alkaen, ja se on aina paikannut sen verran, että sosiaalitoimistossa jouduin asioimaan vain kerran, sinä vuonna kun muutin pois lapsuudenkodistani 2002, ei joulukuussa ollut rahaa ruokaan, kun urheiluopiston ruuissa pysyminen jäi tauolle.

Nämä kuvat Vesa Airio otti minusta syksyltä 2013, kun olin juuri ostanut Liisantien liikkeen ja remontoinut sen puolisoni kanssa minulle pienryhmiä ja fysioterapiavastaanottoa varten. Oli sinänsä ihme, että sain lainan, mutta lukuisat yrittäjyysopinnot olivat alkaneet kantaa hedelmää siinä määrin, että tavoitteenani oli karsia harrastaminen ja panostaa kannattavaan liiketoimintaan. Nyt kymmenen vuoden jälkeen on ollut varaa harrastaa jälleen ja opella pois “pakko pärjätä”-mantrasta. Selviytyminen on vahvassa silloin kun on pakko.

Alunperin tavoite oli työllistää itseni omaehtoisesti toistuvien ylisuorittamisesta (jota silloin en vielä tunnistanut) seuranneiden ylikunto, uupumus ja masennusjaksojen jälkeen niin, että saatoin tehdä sellaista työaikaa, mikä palveli jaksamistani. Olisin mieluiten ollut matalalla kynnyksellä jonkun toisen tilassa vuokralla, mutta Kangasalan vuokramarkkinat eivät ole palvelleet kovinkaan hyvin, eikä tämä tilanne ole muuttunut kymmenessä vuodessa. Silloin ei ollut vielä Malm-Areenaa, Fressiä, Laite Pilates Studiota, Liikkua ja montaa muuta. Kuntosali Linja ja EazyFit ja Suoraman liikuntahalli taisivat olla? Mieluusti näkisin ilosi Kuohun rakennuksessa, mutta siinäkään tilat eivät taivu.

Omalla vastaanotolla ylpeänä töissä – ja yleensä iloisena ja uteliaana kohtaamaan ihmisiä. Kosketuksella on mieletön voima, enkä ole manuaalista terapiaa jättänyt pois, vaikka fysio- ja psykoedukaatiota on tullut lisää mukaan.

Liisantien liike on piakkoin maksettu, ja olinpas kaukaa viisas, kun olen siinä itselleni eläkepääomaa kerryttänyt! Koronavuosina pankki oikein tarjosi lyhennysvapaata, joten hyvin kävi, toisin kuin monella vuokralla olleella yrityksellä. Lyhennysvapaata olen pitänyt myös vanhempainvapaa-aikoina, joista ensimmäinen on laskettavissa viikkoina, ja toista en juuri muista. Tähän tulisi se zombie-emoji, sillä ei tullut paljon nukuttua vauvan ja taaperon kanssa. Siihen aikaan puolisolla oli tunnin työmatkat suuntaansa ja jostain syystä kuvittelin hyvinkin hoitavani vauvan, taaperon, kaksi koiraa, yrityksen, joka työllisti kymmentä ammatinharjoittajaa, erikoistumisopinnot ja pisteenä iin päälle raskauskilot pois! ADHD tekee sen, että on todella vaikea hahmottaa mitä yksi ihminen pystyy tekemään, ja koska olen tehnyt opintoja ja töitä päällekkäin 14-vuotiaasta lähtien muutostakin on ollut tehtävä pitkään ja hartaasti.

Nyt ollaan loppuvuodessa 2022 ja olen nelikymppisenä tasapainoisempi kuin koskaan aiemmin. Vaativuus on vähitellen muokkaantunut psyykkiseksi joustavuudeksi. Työmäärä on kohtuullinen ja vapaa-ajalla ja perheellä on paitsi arvoa – se myös näkyy ajankäytössäni, teoissani ja valinnoissani. Muutoksen tekeminen on vienyt toistakymmentä vuotta vauvanaskelia perk*le! Ja hyvät uutiset: ihminen ei tule valmiiksi vaan prosessi jatkuu lopunikää! Ja nyt sanoisin, että se jos mikä on siistiä, että ihminen voi kasvaa ja kehittyä aina vaan!

Vanheneminen ja viisastuminen sopii mulle. Siinä oppii tuntemaan itsensä ja elää oman näköistä elämää – tietoisesti, eikä vaan ajautuen. Kyllä elämä on parasta just nyt, vaikka helppoa ei ole vieläkään. Otan mieluummin elämän kaikilla mauilla kuin tasaista harmaata.

Oman kuntoutuspsykoterapian lisäksi olen opiskellut psykofyysiseksi fysioterapeutiksi ja nyt täydennän osaamistani psykofyysisen psykoterapian perusopinnoilla. Nyt tunnistan paremmin kuka olen, mikäli en ole ilosi, ja sitä minä en enää ole, kun ilosi koostuu 7 hengen työtiimistä. Tunnistan mitä tarvitsen, mitä toivon, mistä haaveilen ja mihin olen menossa – en yksin vaan yhdessä.

Olen niin sinut itseni kanssa, että voin näin julkisesti tuoda esille sen, että olen paitsi asiantuntija, olen kokemusasiantuntija. Se on vaatinut aika hemmetinpaljon häpeän ja kehtaamisen kahlaamista, mutta kuten sanonta kuuluu “toista voi ohjata niin pitkälle kuin itse on”. Ja voi, elämää mulla oli elämänkerrallinen jo kolmekymppisenä, eikä tämä viimeinen vuosikymmenes ole siitä huonommaksi jäänyt.

Jännä huomata, että tarinassa ei kuitenkaan nousseet koronavuodet sen enempää. Yhtä kahlaamista tämä elämä on aina ollut, joten on ollut jopa helpompaa kuin joskus. Ja oikean tiukanpaikan tullen korona-aikana aktivoitui tuttu “pakko pärjätä”-mekanismi, mitä psykologia selittää sympaattisen aktivaation kohoamisena ja “taistele tai pakene”-reaktiona. Koronavuodet opettelinkin tietoisesti ylivireystilan säätelyä, erikoistuin psykofyysiseen fysioterapiaan ja tein 100h joogaopettaja opintoja Villa Mandalassa. Näin kirjoitettuna kuulostaa jälleen, että on meinannut lipsahtaa suorittamisen puolelle jälleen, mutta ei – on eri asia, kun asioita ja säätelyä tekee tiedostaen tai tiedostamattaan!

Tässä kuvassa vielä peruskallioni ja mies ilosi koodin takana, joka on sanonut kauniisti, että “tuon elämän hänen ympärilleen”. Nyt meitä on kolme naista taloudessa ja olen vähän jakanut vastuuta elämän tuomisesta. Kuvan otti Reetta Muranen kesällä 2021, kun tein joogaopintoja.

Aikuisuus on ollut tämmöistä ja joskus voin kirjoittaa tarkemmin, että se nuoruus vasta olikin! Mutta se päivä ei ole tänään vaan nyt eletään tässä ja ihmetellään pakkasilmaa, tehdään kotitaloustöitä ja vähän yrittämistä. Flunssan jäljiltä on vielä vähän yskää, muttei enää kuumetta ja särkyjä. Elämä voittaa aina! Ja kun on käynyt pohjalla, nämä ovat näitä lillukanvarsia vaan!

Voi hyvin! Olet riittävän hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Terveisin; Ilona Siitonen, ilosi